Avautuminen

Uaaaaah! Luulis ettei tällä munkaan ruokavaliolla vaan voi syödä huonosti, mut toisin on. Huomaa et mitä rennompi vkonloppu niin sitä enemmän myös säännölliset ruokailuajat ja ruokavalio kärsii. Viime vkonlopun suurin ongelma olikin liika hiilareiden mussuttaminen, joka aiheuttaa ainakin mulle välittömästi kunnon pöhötys fiiliksen. Liikojen hiilareiden kaveriksi kun vielä lisätään liian vähän vettä ja liikaa kofeiinia niin fiilis on kaikkea muuta kuin freessi. Varmaan jokaisen naisen tavoin kärsin ulkonäkökomplekseista (välillä enemmän, välillä vähemmän) ja ehdottomasti helpoin tapa välttää tuntien tuskailu peilin edessä on pitää huolta ruokavaliosta. Pakko skarpata tää  loppu viikko et viikonlopun tupareita ei tarvitse viettää vaatekriiseillessä.

Vkonloppua

Aivan mahtava vkonloppu takana! Perjantaina kävin hakemassa postista synttärilahjani. Päätin jo aikoja sitten, että lähestyvän 25-vuotis syntymäpäivän takia voin hyvällä omalla tunnolla vähän hemmotella itseäni, tässä tapauksessa kenkien muodossa. Uudet rakkaat ovat Jeffrey Campbellin Dinat. Jumalaiset ja niin mukavat jalassa! Rakkautta heti ensi silmäyksestä <3

Perjantaina myös keilailtiin perheen parissa ja otettiin rennosti. Lauantain työvuoron jälkeen hyppäsin auton rattiin ja hurautin Tampereelle kyläilemään rakkaan ystäväni Minnan luona. Pariin päivään sain mahdutettua niin yöelämää, hyvää ruokaa kuin mahdollisen tulevan aviomiehenkin treffailua. Eilen illalla ajelin kotiin väsyneenä ja hieman enemmän univelkaisena, mutta samalla onnelisena ja rentoutuneena :) Ensi vkonloppuna uudelleen, kun tarkoituksena olisi juhlistaa Minnan tupareita.

Leppoisaa vkonalkua kaikille! :)

Tekniikkatreeniä

Tälläista tekniikkaa hierottiin viime kerralla vapaissa treeneissä. Mahtavia tekniikoita mut aika paljon lisätreeniä vaaditaan et toimii yhtä hienosti myös käytännössä.

Safka

Mainitsinki jo aiemmassa postauksessa vedosta, jonka myötä sokeri, pika- ja valmisruoat ja alkoholi ovat kiellettyjen listalla. Mitä mä siis syön?

Jokainen päiva menee aika fiilispohjalta mut jonkinlainen runko on olemassa. Pari purkkia rahkaa menee joka päivä. Samoin pari lautasellista salaattia lihan kanssa. Riisiä, hedelmiä, proteiinijauhetta, oliiviöljyä, puuroa. Kuulostaa aika terveelliseltä, mut kyllä mäkin herkuttelen. Välillä eksyn hyvinkin harmaalle alueelle tässä vedossa esim. karjalanpiirakoiden muodossa (joku voios laskee valmisruokiin :D). Kuivatut mangot (sokerittomat!) on ihan mun lemppareita. Niitä söisin vaikka kuinka paljon. Bongasin myös pari kuukautta sitten paikallisesta s-ryhmän kaupasta seesaminsiemen-hunajapatukoita ja ne pääs heti kans suosikkien listalle. Mut kuten sanoin fiilispohjalta mennään! 

Tänä päivänä syömisestä on mun mielestä tehty ihan turhaan aivan liian vaikeaa. Media ja lööpit huutaa joka päivä uutta "faktaa". Milloin on rasvat pahasta, milloin hiilarit, milloin kukakin julkkis on laihduttanut milläkin uudella hitti dieetillä. Syöminen voi olla myös helppoa, kun unohdetaan kaikki hittidietit ja pysytään perusasioissa.

Koitan väsätä teille tässä joku päivä ruokapäiväkirjan valokuvien muodossa.

Artikkeli lihaskuntoharjoittelun merkityksestä.

Hesarin sivuilla törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin lihaskuntoharjoittelun merkityksestä terveyteen. Käykää lukaisemassa. Nyt on lisää hyviä syitä muistaa kolistella niiden painojenkin kanssa välillä.

Lihasmassa voi alkaa huveta jo kolmekymppisenä

Salaatti tacot

Aiemmin viikolla herkuttelin salaatinlehtiin kääräistyillä "tacoilla". Kasasin cosmopolitan-salaatinlehtien päälle perinteisiä taco täytteitä: mausteista jauhelihaa, kurkkua, tomaattia ja tulista salsaa. Helppoa, hyvää ja super-kevyttä! ...vähän liiankin kevyttä, kun ei meinannut nälkä lähteä millään. Miksikään treenin jälkeiseksi ateriaksi en tätä todellakaan suosittele. Ruokaisamman version saisi kun lisäisi mukaan riisiä, papuja tai vaikka juustoa.

Vapaapäivä

Tänään oli leppoinen vapaa päivä. Pidin suosiolla välipäivän urheiluistakin ja keskityin vaan rentoutumaan perheen parissa. Käytiin äidin kanssa mummolassa hoitelemassa mummon kauppa-/apteekkiasioita ja mussuttamassa viikonlopulta papan 87vuotispäiviltä jäänyttä voileipäkakkua.

Pikkuisen olisi skarpattavaa näiden kuvien kanssa :D

Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan kun pääsee käyttämään jättimäisiä neuleita ja kaulahuiveja. En oo mkn suuri talvi-fani (liian kylmää mun makuun), joten mun puolesta syksy vois jatkua vaikka kuinka kauan. Oon hamstrannu syksyn aikana vaatekaappiini enemmän neuleita kun oikeesti yks ihminen tarvii, mut niitä vaan aina tarttuu mukaan. Tänään päällä olleen vaalean neuleen osti BikBokista. En oikeestikaan olis tarvinnut uutta neuletakkia, mut mulla oli extempore-treffit, joille en tosiaankaan voinut mennä sen hetkisissä rytkyissä :D Loistavia tekosyitä, eiköstä?

Mun oli tarkoitus napata teille onnistunut otos mun uudesta (jumalaisesta!) takista, jonka sain mutsilta oikeastaan etukäteis-synttärilahjaksi. Mut kaikki varmaan huomaa miten äärettömän hyvä oon siinä. Saatte tyytyä alla olevaan sotkuun ja mun lupaukseen siitä et opettelen paremmaks tässä hommassa :D

Hyviä ja huonoja päiviä

"Jos sä vuodenkin väännät isompia ja vahvempia vastaan, niin mieti miten helppoa se on sen jälkeen oman kokoisen kanssa"

Näin totes treenikaveri pari viikkoa sitten, kun sparritreenien jälkeen manasin sitä miten oon umpisurkea, eikä mistään tuu mtn blaablaablaa.. Toi kommentti valaa muhun uskoa, kun tuntuu turhalta edes yrittää. Se on jännä miten toisten treenien jälkeen fiilis on et "musta on mihin vaan" ja taas toisten treenien jälkeen tekis vaan mieli lyödä hanskat tiskiin ja vaihtaa lajia.

Eilen oli taas tällänen huonompi päivä. Tekniikan soveltaminen käytännössä ei onnistunu, olin jatkuvasti alakynnessä ja löysin itseni taputtamasta aivan liian monta kertaa. Ei vaan voimat ja taidot riitä, ja se asia jos joku on vaikea hyväksyä. Treenikaverit lohduttelee sillä et "ollaan jätkiä ja 20kg painavampia", mut se ei paljon lohduta. Mulla on suuri ego ja todella vaikeeta olla "huono" jossain. Pakko olis vaan yrittää pitää mielessä treenikaverin sanat ja muistaa että lajissa kun lajissa kehittyminen on matka ja lukkopainin suhteen mä oon vasta alussa.

iPod shuffle

Esittelyssä mun suuri rakkaus, mitä ilman juoksulenkeistä ei tulisi mtn: iPod shuffle. Sain soittimen synttärilahjaksi vuosi sitten ja elo sen kanssa on ollut pelkästään ihanaa. Soitin on niin pieni ja kevyt, ettei ole tiellä rankemmassakaan treenissä. Soittimen takana olevan nipsun avulla sen saa kiinnitettyä esim. treenitopin olkaimeen. Pienenä miinuksena musiikin siirtäminen laitteeseen, mikä on tehty applemaisen vaikeaksi. Tarvitseeko erikseen mainita että mä vihaan iTunesia!? Suuren suuri ihme on etten ole onnistunut vielä hukkaamaan mun pientä rakasta :D

Matka

Voisin sanoa että löysin liikunnan vasta 18-vuotiaana. Vuosi oli silloin 2007 ja paikkana armeijan harmaat, tai tarkemmin sanottuna ilmavoimien siniset :D Koko vapaehtoisen varusmiespalveluksen suorittaminen lähti päähänpistosta, mutta tänä päivänä voin sanoa, että se päähänpisto pelasti mun elämän. En ollut koskaan ollut mitenkään urheilullinen ennen kuin oli pakko. Tikkakoskelta, Luonetjärven maisemista se kipinä sitten jäi.

Ensin aloin lenkkeillä. Ostin sykemittarin ja opettelin juoksemaan. Pikkuhiljaa mukaan hiipi kuntosali, sitten kahvakuula, aerobic, pyöräily, uinti..you name it! Vuosi sitten kesällä palkkasin fysiikkavalmentajan/personl trainerin. Yhteistyö jäi lyhyeen Lontooseen muuttoni takia, mutta opin paljon uutta treenaamisesta ja ravinnosta. Tänä syksynä on kuitenkin tapahtunut 2 tähän astisen elämäni mullistavinta asiaa.

1.) Lyötiin kaverin kanssa veto. Ei alkoholia, sokeria, pika-/tai valmisruokia 1.8-11.11 välisenä aikana. Häviäjä maksaa toiselle osapuolelle tatuoinnin. Voitte vaan kuvitella miten mun ruokavalio on siistiytynyt kun itsestään.

2.) Näin ilmoituksen lukkopainin peruskurssista. Uskaltauduin mukaan.

Lukkopainin alottamisen jälkeen asiat on oikeestaan loksahdellut kohdilleen joka osa-alueella. Ensin olin ihan hukassa. Olin treenien ainoa muija ja jos ei vielä riitä että on pienempi ja (en haluaisi sanoa mutta pakko kai se on prkl!) heikompi, niin suurella osalla treeniporukasta on vielä judo, vapaaottelu, muuta kamppailulaji taustaa. Tunnollisesti kävin kurssilla joka tiistai aina kun työvuoroiltani pääsin, mutta kun olo alkoi olla totaalisen 'heittopussimainen' päätin tehdä asialle jotain. Liityin kurssia järjestävään seuraan, mikä mahdollisti treenaamisen useampana päivänä. Viimeisen kuukauden aikana painisalilla on tullut vietettyä 2-3 iltaa viikossa. Viikon treenit sovitaan alkuviikosta sen mukaan miten jengiltä löytyy innostusta ja treeneille vetäjiä. Näiden 'vapaampien' treenien myötä oon ensimmäistä kertaa aidosti nauttinut liikunnasta. Liikkunut vaan ja ainoastaan liikumisen iloksi. En pudottaakseni painoa, kiinteytyäkseni, tullakseni vahvemmaksi jnejne vaan treenannut pelkästä treenaamisen ilosta. Älkää käsittäkö väärin, kyllä mulla on tavotteita tulla paremmaks, mutta en stressaa enää asiasta.

Voin sanoo et treenien ja ruokavalion suhteen mun elämä on ensimmäistä kertaa ikinä balanssissa. Painitreenit pari kertaa vkossa, parit salit ja muutama lenkki päälle. En stressaa mitä syön, mut syön hyvin ja näköjään siihen vaadittiin melkein 25vuotta et pystyn sanomaan että pidän siitä kuvasta mikä mua katsoo peilistä. Life is great!

Näin kauniilla jaloilla pois treeneistä :D

Lisää lukkopainista lajina löytyy esim wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Grappling

Breakfast time

Herkkuaamupala osa 1. Tänä aamuna kulhoon tuli heitettyä purkki maitorahkaa, banaani, kaurahiutaleita ja leseitä, 1rkl maca-jauhetta, pellavansiemeniä, 1tl oliiviöljyä ja reilusti sokeroimatonta vadelmakeittoa. Niin hyvää! :)

Here we go!

Tästä se lähtis! Venlan järjestyksessä ehkä 10. blogi :D Monessa eri elämäntilanteessa oon kirjottanut ja nyt tuntu taas siltä, että olis hyvä alottaa. Tällä kertaa ajattelin kirjottaa treenaamisen, safkan ja muun elämän lisäksi uudesta rakkaudestani: Lukkopainista! Aika naisellinen harrastus, tiedetään! Sanottava kuitenkin on, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti löytänyt sen "oman jutun". Pari ensimmäistä kertaa meni totutellessa hommaan. Hikiset ihmiset tulee iholle..ei alkuun mitenkään mukavaa. Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Oon vasta alussa mun harrastuksen kanssa, mut vakaa aikomus on kehittyä ja tulla paremmaksi. Tervetuloa mukaan seuraamaan miten tytön käy :)