Matka

Voisin sanoa että löysin liikunnan vasta 18-vuotiaana. Vuosi oli silloin 2007 ja paikkana armeijan harmaat, tai tarkemmin sanottuna ilmavoimien siniset :D Koko vapaehtoisen varusmiespalveluksen suorittaminen lähti päähänpistosta, mutta tänä päivänä voin sanoa, että se päähänpisto pelasti mun elämän. En ollut koskaan ollut mitenkään urheilullinen ennen kuin oli pakko. Tikkakoskelta, Luonetjärven maisemista se kipinä sitten jäi.

Ensin aloin lenkkeillä. Ostin sykemittarin ja opettelin juoksemaan. Pikkuhiljaa mukaan hiipi kuntosali, sitten kahvakuula, aerobic, pyöräily, uinti..you name it! Vuosi sitten kesällä palkkasin fysiikkavalmentajan/personl trainerin. Yhteistyö jäi lyhyeen Lontooseen muuttoni takia, mutta opin paljon uutta treenaamisesta ja ravinnosta. Tänä syksynä on kuitenkin tapahtunut 2 tähän astisen elämäni mullistavinta asiaa.

1.) Lyötiin kaverin kanssa veto. Ei alkoholia, sokeria, pika-/tai valmisruokia 1.8-11.11 välisenä aikana. Häviäjä maksaa toiselle osapuolelle tatuoinnin. Voitte vaan kuvitella miten mun ruokavalio on siistiytynyt kun itsestään.

2.) Näin ilmoituksen lukkopainin peruskurssista. Uskaltauduin mukaan.

Lukkopainin alottamisen jälkeen asiat on oikeestaan loksahdellut kohdilleen joka osa-alueella. Ensin olin ihan hukassa. Olin treenien ainoa muija ja jos ei vielä riitä että on pienempi ja (en haluaisi sanoa mutta pakko kai se on prkl!) heikompi, niin suurella osalla treeniporukasta on vielä judo, vapaaottelu, muuta kamppailulaji taustaa. Tunnollisesti kävin kurssilla joka tiistai aina kun työvuoroiltani pääsin, mutta kun olo alkoi olla totaalisen 'heittopussimainen' päätin tehdä asialle jotain. Liityin kurssia järjestävään seuraan, mikä mahdollisti treenaamisen useampana päivänä. Viimeisen kuukauden aikana painisalilla on tullut vietettyä 2-3 iltaa viikossa. Viikon treenit sovitaan alkuviikosta sen mukaan miten jengiltä löytyy innostusta ja treeneille vetäjiä. Näiden 'vapaampien' treenien myötä oon ensimmäistä kertaa aidosti nauttinut liikunnasta. Liikkunut vaan ja ainoastaan liikumisen iloksi. En pudottaakseni painoa, kiinteytyäkseni, tullakseni vahvemmaksi jnejne vaan treenannut pelkästä treenaamisen ilosta. Älkää käsittäkö väärin, kyllä mulla on tavotteita tulla paremmaks, mutta en stressaa enää asiasta.

Voin sanoo et treenien ja ruokavalion suhteen mun elämä on ensimmäistä kertaa ikinä balanssissa. Painitreenit pari kertaa vkossa, parit salit ja muutama lenkki päälle. En stressaa mitä syön, mut syön hyvin ja näköjään siihen vaadittiin melkein 25vuotta et pystyn sanomaan että pidän siitä kuvasta mikä mua katsoo peilistä. Life is great!

Näin kauniilla jaloilla pois treeneistä :D

Lisää lukkopainista lajina löytyy esim wikipediasta http://en.wikipedia.org/wiki/Grappling